28.5.2015

Tyttö

Viime viikolla oli toinen ultraääni. Muutoinkin lääkäreiden tutkimukset antavat ymmärtää, että vauvallamme on yhä kaikki kunnossa, vaikka Tessan olo ei olekaan aina kovin hohdokas. Ultrassa kysyimme myös sukupuolta: tyttöhän se siellä, todennäköisesti ainakin. Vauvalle on jo nimikin, mutta blogissa taidan paljastaa sen vasta syntymän yhteydessä.

Olin toivonutkin tyttöä, joten uutinen ilahdutti minua. Välillä olen törmännyt sellaisiin näkemyksiin, että vauvan sukupuolen ei pitäisi hetkauttaa vanhempia suuntaan tai toiseen, ja kyllä minä sitä vähän ymmärränkin. Pidän itseäni feministinä ja koen tärkeäksi sen, että lasta ei painosteta mihinkään sukupuolimuotteihin. Katson myös, että sukupuolten psykologisia eroja ennemmin liioitellaan kuin vähätellään. Siksi minua itseänikin vähän hämmentää, että vauvan sukupuoli hetkauttaa minua siinä määrin kuin hetkauttaa. Vaan tottahan minä olisin uutta poikaakin rakastanut. Onhan Kainkin ihana.

Isäni puhui siitä, että vauvalle joutuu nyt ostamaan uusia, tyttöjen vaatteita. Vähän ärsyttää noin vanhoillinen näkemys, vaikka ei minun isääni yleisesti ottaen mitenkään erityisen konservatiiviseksi voi nimittää. Tyttömme perii tietysti suurelta osin vain Kainin vanhoja vaatteita, jotka tosin ovat suurelta osin melko kirjavia noin niin kuin sukupuolinäkökulmasta. Räikeän tyttömäisiä vaatteita Kainilla ei kuitenkaan juuri ole ollut. Tessa on ilmeisesti ennen minun astumistani kuvioihin ajatellut, ettei sentään mekkoja pojalle pue, jos Kain ei niitä suoranaisesti vaadi. Ja Tessa on vieläkin hoitanut enimmät vaateostokset Kainille. En ole siis itse joutunut hirveästi miettimään, millaisia röyhelöitä Kainille laitetaan. Eivät minua mekotkaan häiritsisi. Tuntuu jotenkin tyhmältä edes sanoa tuosta, eivät tietenkään. Ja jos Kain mekkoja sattuisi haluamaan, en varmasti ole estämässä. Koruja hänellä on jonkin verran.

Edellinen kappale oli johdantoa siihen, että menimme Tessan kanssa heti ensi alkuun ostamaan vauvalle mekon. Ajattelimme, että kai hänelle ainakin yksi mekko voi olla. Eihän vauvan vaatteilla ole juuri merkitystä sikäli, että ei hän itse niitä sukupuolita tai mitään. Ja jonkinlainen fiksaatio minulle tuli, että haluan pukea tytön ainakin joskus oikein somaksi. Hävettää vähän. Suorastaan liikutuin ja liikutun, kun mietin vauvaamme pienessä, viher-kelta-valkoisessa mekossaan.

Tuo mekko liittyy muutoinkin siihen tytön toivomiseen. Miksi minä tyttöä toivon? Liittyyhän se väistämättä käsityksiini sukupuolista. Kysymys siitä, missä määrin sukupuolet ovat "luontaisesti" erilaisia on sikäli lähtökohtaisesti ongelmallinen, ettei kulttuurittomia ihmisiä päästä oikein missään havainnoimaan. Mitä se luontainen edes tarkoittaa? Vihaan koko sanaa, monissa muissakin asiayhteyksissä. Kasvattajana olennaisinta minusta onkin juuri se, ettei lasta tungeta muottiin voimallisesti. Jos tyttö kuitenkin haluaa tyttöillä tai poika poikailla omasta halustaan, ei sitä toki pitäisi olla rajoittamassa, jos toimintaan ei liity varsinaisia haittoja. Sekin on tosin aika abstraktia, mikä tapahtuu "omasta halusta"; toisaalta kasvattajana haluan kannustaa lasta siihen, että hän ei sortuisi ryhmäpaineen alla.

Minulla on nähdäkseni ollut jonkinasteinen kompleksi miessukupuoleen liittyen. Tässä puhun varsin intuitiivisella ja emotionaalisella tasolla – tietoisen harkitseva puoleni ei tällaisia käsityksiä oikein salli. Lyhyesti muotoiltuna olen tavannut olettaa miesten olevan välinpitämättömiä, itsekkäitä, suvaitsemattomia ja sen sellaista. Itseni olen tietty nähnyt tästä poikkeuksena. Aikuisiällä olen hiljalleen opetellut puhumaan miestenkin kanssa avoimemmin ja ajattelemaan, että hekin ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Katson nykyään monien olevan ennemmin sellaisen mieskulttuurin uhreja kuin aktiivisesti pahoja, mutta luulen, että positiivista kehitystä yhteiskunnassamme kuitenkin tapahtuu.

Taidan kuitenkin suhtautua naissukupuoleen yhä oletusarvoisesti myönteisemmin. Naisille uskallan olla keskimäärin avoimempi. Tätä taustaa vasten attribuoin päässäni tulevalle lapsellemmekin myönteisiä ominaisuuksia sukupuolensa johdosta. Vaan kun ajattelen asiaa, en minä kyllä oleta, että pojat mitenkään syntyjään sen huonompia olisivat. Voi vain olla hankalampi opettaa poikaa vastustamaan sellaista kulttuuria, jota sukupuolensa johdosta hänelle tultaneen ajoittain tarjoamaan. (Kainiin liittyen kirjoitan aiheesta luultavasti myöhemmin lisää.) Enimmäkseen sukupuoli opitaan ympäristöstä, eikä kotiympäristö valitettavasti ole ainut, joka vaikuttaa. Tarvitsee siis opettaa myös puolustautumaan ympäristöä vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti